background

Historiaa

 

Kylmäluoman historiaa

1500 - 1600-luvuilla, jolloin Kylmäluomalla ei ollut vielä vakituista asutusta, liikkuivat alueella saamelaiset ja rannikon eränkävijät. Ensimmäiset vakituiset asukkaat olivat savolaisia, jotka saapuivat Iijokea pitkin Taivalkoskelle 1600-luvun puolessa välissä. Savolaista perua on myös nimi Kylmäluoma, sillä heillä sana luoma kuvasi kala-apajana pidettyjä vesistöjä. Retkeilyalueella on useita luoma-loppuisia järviä, kuten Iso ja Pieni Pajuluomajärvet, Särkiluoma ja Kylmäluomajärvi.

Kylmäluoman alueella oli suuria metsätyömaita vuosina 1934 - 1935. Savotoiden jäljiltä löytyy vanhojen savottakämppien raunioita ja puiden kuljetukseen rakennettujen talviteiden jäänteitä.

Kylmäluoman tulvaisilta suoniityiltä kerättiin 1960-luvulle saakka suoheinää karjan rehuksi. Niittykulttuurin jäänteinä löytyy edelleen heinäsuovan pohjia.

Kylmäluoman merkitys virkistyskäytölle huomattiin, ja vuonna 1969 Metsähallitus perusti alueen itäpäähän leirintäalueen. Valtion ensimmäiseksi retkeilyalueeksi Kylmäluoma vahvistettiin vuonna 1979 samalla perustamispäätöksellä Hossan retkeilyalueen kanssa.

Kylmäluoman alue on edelleenkin tärkeää porojen laidunaluetta. Alueella on kaksi poroerotusaitaa, jotka sijaitsevat Saarijärven ja Kylmäluomajärven länsipäissä.

Retkeilyalueelta on löydetty joitakin kivikautiseen asumiseen viittaavia muinaisjäännöksiä. Niitä ei ole vielä tutkittu tarkemmin.

Hossan historiaa

Hossan tienoot ovat vanhaa eräseutua. Värikallion kalliomaalaukset ovat
ainakin 3 500 vuoden ikäisiä. Vanhimmat retkeilyalueelta löydetyt
asuinpaikat ovat lähes 10 000 vuotta vanhoja. Vesireittejä pitkin on
kuljettu aina Laatokalta Jäämerelle ja Pohjanlahdelta Vienanmerelle
ja päinvastoin läpi Hossan. Hossan Värikallion maalausten sarja on
Suomen suurimpia esihistoriallisia kalliomaalauksia.

Vakiintuva asutus toi mukanaan niittytalouden, jota kesti aina
1950-luvun alkupuolelle. Sen merkkinä ovat niittyladot ja suovanpohjat.
Puromyllyissä on jauhettu lähikylien tuottamaa viljaa. Tervaa poltettiin
eniten 1800-luvun loppupuolella. Ensimmäiset savotat olivat jo 1900-luvun
alussa, mutta nykyiset kämpät ovat 1940- ja 50-luvuilta. Puunottoon
on liittynyt uitto ja sen tarvitsemat laitteet ja perkaukset. Alueen
poronhoito juontaa juurensa 1500-luvulta, jolloin lappalaiset asuttivat Hossaa.

Hossa on kautta aikojen ollut kalastajien suosiossa. 1800-luvulla kalaa
vietiin mm. Kajaaniin saakka, missä Ison Valkeaisen suuret siiat olivat
haluttua jouluruokaa.

Hossan retkeilyalue on perustettu vuonna 1979 ja luontokeskus
valmistui 1991. Retkeilyalueen ydinosa on laajennettu ja uusittu 2002.